Kuntapolitiikka ei ole yksilösuoritus vaan joukkuelaji

Olin ensimmäisen kerran kuntavaaliehdokkaana 2012 kuntavaaleissa. Olin tuolloin 18-vuotias lukiolainen ja kuntavaalien nuorin ehdokas Kuopiossa. Tulin valituksi varavaltuutetuksi ja ympäristö- ja rakennuslautakunnan jäseneksi. Huomasin lautakuntatyössä, että kuntapolitiikassa on aidosti mahdollisuus vaikuttaa asioihin jos on aktiivinen, perehtyy ja tekee yhteistyötä muiden kanssa.

Minua ajaa politiikassa vahvasti eteenpäin halu rakentaa parempaa huomista. Kaupunginvaltuustossa ratkaistaan ihmistä lähellä olevia asioita: onko lähikoulussa terveet tilat oppimiselle, miten teiden auraus talvisin hoidetaan ja miten huolehdimme asuinalueidemme turvallisuudesta ja siisteydestä. Olen vuosien aikana huomannut, että näihin asioihin voi konkreettisesti vaikuttaa.

Kaupunkirakennelautakunnassa käsittelemme hyvin vaikeitakin asioita kuten esimerkiksi uusia asuinalueita koskevia kaavoja. Puheenjohtajana tehtäväni on yhteensovittaa erilaisia näkemyksiä. Lautakuntatyö on osoittanut, miten suuria ja vaikeitakin asioita on mahdollista saada eteenpäin yhteistyöllä ja kuuntelemalla.

Olen nähnyt näiden vuosien aikana, miten Kuopio on kasvanut ja kehittynyt. Olemme nousseet Suomen kahdeksanneksi suurimmaksi kaupungiksi ja kuopiolaiset ovat verrattain tyytyväisiä kotikaupunkiinsa. Se ei tarkoita sitä, ettei meillä olisi kehittymisen tarvetta. Tulevalla kaudella meidän täytyy jatkaa työtä turvallisen koulu- ja päiväkotiverkoston rakentamista. Kasvava kaupunkimme tarkoittaa uusien asuinalueiden rakentamista, mutta samalla meidän on huolehdittava vanhojen asuinalueidemme kehityksestä ja kunnosta. 

Haluan kuntapäättäjänä turvata sen, että erilaiset äänet kuuluvat päätöksenteossa. Minuun voi myös aina olla yhteydessä mieltään askarruttavissa asioissa.